selvänä olen surullinen

Yks aika humaltunut jäbä kysyi multa eilen yödösärillä, et Onks sul viinaa? Kun toiseen kertaan vastasin samaan kysymykseen, että sori ei oo, sama kundi päätteli, että  Ai sä et juo?  Sanoin, että juon mä kyllä, mutten kanniskele viinaa messissä. Jäbä hyppäsi bussiinsa ja mä jäin miettimään sitä sen kysymystä tai oletusta, että aika siistiä, jos musta huokuu sellainen viba, edelleen, että mä en muuten viinaa vedä. Koska, siitä huolimatta, että viimeisen viikon aikana olen nauttinut alkoholia jopa neljänä päivänä (en siis nyt sittenkään jatkanut vapun jälkeen tipattomalla linjalla, vaan olen alkanut harjoittaa kohtuutta) , mulla on juomisessani pysynyt joku ei-juomisen mentaliteetti. Eilen oli kyllä tarkoitus mennä esityksen jälkeen suoraan himaan nukkumaan, mutta päädyinkin tuulettumaan auringonlaskuisen Tokoinrannan kautta Om'puun ja Mustaan Härkään ja jopa humaltumaan, mutten edelleenkään mihinkään räkäkänniin , vaikka seurueenani loppuillasta olikin vanha kunnon juopposeura

No nyt lähti SOKKA IRTI! Aikamoisen vaiheilun jälkeen päädyin päättämään tipattomani alkuperäisen suunnitelman mukaisesti lempijuhlaani vappuun . MOI KESÄ! Humaltumisen houkutushan oli valtaisa heti aattohumun alkaessa, mutta pidin pintani melko pitkään, mihin minua myös kannustettiin lukuisilla älä tee sitä -kommenteilla, mutta tein sitten kuitenkin ja sorruin tarjottuun viinilasiin hillityissä ja hallituissa olosuhteissa vappuaaton  (ja nimipäiväni) iltana. Eikä tuntunut missään. Olin ehkä jopa hieman pettynyt siitä, ettei ensisiemaus tuntunut kovinkaan erikoiselta, eivätkä ne pari aattona nautittua viini- ja kuohuviinilasillista nousseet päähän millään lailla. Mun aattojuomat oli, tai niiden piti olla, viinipullollinen simaa + Monster REHAB energy drink. Vappupäivänä join sitten varmaan ainakin 7 alkoholiannosta (n. 12 tunnin sisällä) , humalluin, muttei mennyt överiksi muuta kuin munkkien syömisen osalta. Olen aika iloinen siitä, etten tehnyt juomisestani kovin