kohtuus kaikessa - mitä se on

jano on viime aikoina ollut taas aikalailla

pohjaton

Oon ollut aika liekeissä täst kesästä ja lämmöstä ja potentiaalisesta lemmestä jota valuu vastaan pyöräteillä ja fudiskenttien laidoilla ja puistoissa ja rannoilla ja terasseilla ja baareissa, kauheesti ihanii miehii ja naisii, auringossa iloisii ja flirttailevii. Sit kun näihin elementteihin tai positiivisiin ärsykkeisiin on saanut ympätä vaik erinäisii ilmasen viinan bileitä, niin ei oo ollu kyllä humaltumisella oikein mitään rajoja ja kohtuuden opit on onnistuttu autuaasti unhoittamaan.

Eilen mietin et ihan hukkaan menny koko tipattomuusproggis, kun ihan hirveeks perseilyks on alkanu taas mennä. Olen siis parhaillaankin taas darrassa. Hirveää. Ja aika LOLLii tätä tipattomuus-bloggailua ajatellen. Mä en nyt enää oikein tiedä mikä tän kirjoittelun pointti tai joku otsikko on.

Yks kaveri, joka taannoin toivoi, että jatkaisin kirjoittamista ehdotti et vaihtaisin blogin nimeks selvänä OLIN surullinen.

On siinä jotain pointtia, koska oon kyllä edelleen ollut selvinpäin aikalailla onnellinen, mut sit kännissä se suru usein iskee, viimeistään siinä isojaon kohdalla, kun pitää lähtee yksin himaan, jos ei itse tee aloitetta. Siinä mä oon dokailuista huolimatta onnistunu aika hyvin pitäytymään, etten rupee pokailee tai ehottelee, paitsi sit tietty siinä ihan kaikista räkäisimmässä eli kaikkein epäviehättävimmässä kuosissa, josta onneks(!) jälkeenpäin yleensä tuskin muistaa mitään. No joo, mul on vähän sellanen fiilis et ihan sama. On ollu hyviäkin känni-iltoja ja yks jopa päättyi pieneen seksiseikkailuun, mut en nyt ehkä jauha siitä sen enempää. On vähän morkkista vaik oli hauskaa ja tuli tarpeeseen.

Tää kuva on yksist kreiseist bailuist yli kuukausi sitte.
Sielläki menin vähän liian humalaan, mut oikeesti tän kuvan pointti on vaan
tää tissihomma enkä oo keksiny mitään muutakaan "luontevaa" kontekstii tän jakamiselle.

Sitä kans eilen ja tänäänkin mietin, et mikä siinä kännissä mua niin viehättää, kun kaikki seuraukset tiedostaa kuitenkin ihan täydellisesti. Siihen liittyy tietty joku täydellinen rentoutuminen ja irti päästäminen, mut eniten ehkä kuitenkin se et humala on SEIKKAILU.
Rakastan sitä et kontrolli pettää ja meno on utuista. Erityisesti näin kesäaikaan seikkailut on kivoja. Oon aatellu, et tää kesä vois olla Seikkailukesä 2013, mut sitä seikkailua vois kyllä taas alkaa harjoittaa myös selvinpäin.

Darra ei tunnu enää niin pahalta, teki hyvää kirjoittaa pitkästä aikaa, vaik tää meininki on muuttunut aika paljon, ja ehkä just siksi tuntuu tärkeältä edelleen vähän ajatella sanoiksi omaa juomistaan. Ehkä mä nyt jatkossa taas muistan omat anti-dokaus kelailuni paremmin myös kuppia ottaessani, ja mietin taas vähän et kantsiiko välttämättä ottaa sitä toista tai neljättä tai kahdeksatta siideriä tai bisseä tai lonkeroa tai jalluhuikkaa tai viinipulloa, edes ilmaiseksi.