LOL
On nyt oikeasti aika lässy-olo. Sellainen, että mitä helvettiä mä nyt kirjoittaisin, kun olen nykyään niin seestynyt ja tasapainoinen. Ei paljoo seesteilyt kiinnosta!
Siis oikeasti, olen käynyt päiväkävelyillä, leiponut (banaanikakkua) ekaa kertaa varmaan yli vuoteen, tiskannut kaikki tiskit ilman, että jättäisin ne lillumaan tiskialtaaseen vähintään päiväksi tai odottaisin, että "joku muu" tiskaa ne, siivonnut, järjestellyt huonettani ynnä muuta kotiaskaretta ihan oma-aloitteisesti ja ilolla. Olen ollut luonnollisella tavalla väsynyt ja valmis menemään nukkumaan ennen puolta yötä ja herännyt ennen kello kymmentä ulkoiluttamaan koiraa.
Kauheen hyvä buugie. Ja yhtäkkiä keikkaa pukkaa ja tekemistä riittää muussakin kuin kotiaskareissa. Ihanaa katsoa kalenteria ja olla silleen, että, oho, mullahan onkin tässä kaikenlaista. Ei tarvii edes kattoa telkku.comista mitä ohjelmaa telkkarissa olis tarjolla, kun ei ehdi eikä oikeastaan edes huvita katsoa.
Tässä täytyy nyt huomioida, että ennen reissujani olin maannut sohvalla noin 3 kuukautta melkolailla putkeen. Vähän nyt liioittelen, muttei mulla oikeasti ollut oikein mitään sisältöä tässä elämässä. Sitten noista kotitöistä sellainen, että asun siis kämppiksenä entisen poikaystäväni kanssa ja tässä yhteisasumisessa on aika pitkälti jatkunut sama työnjako, kuin suhteessa, eli mies tekee kaiken ja mä en tee mitään. Oon ollut kyllä ihan naurettavan paska ja laiska tyttöystävä! Ei mikään ihme, että sekin suhde sitten lopulta päättyi.
Se on hyvä, että alkaa muodostua erinäisiä rutiineja, tämän dokaamattomuuden lisäksi.
Noin kaksi vuotta sitten mulla diagnosoitiin toisen rajun masennusjaksoni yhteydessä kaksisuuntainen mielialahäiriö (tyyppi II). Päädyin pitkästä aikaa lueskelemaan aiheesta (wikipediasta) ja löysin joitakin osuvia lausahduksia:
Ainakin Suomessa suuri osa kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä kärsivistä käyttää ajoin liikaa alkoholia, tyypillisesti esiintyy "tuurijuopottelua".
Eipä tarvinne kommentoida, että miten hyvin pitää paikkaansa omassa tapauksessani.
Vaikka herkkyys sairastua olisikin olemassa, on mahdollista että säännöllinen elämänrytmi, unirytmi, päihteiden liikakäytön välttäminen sekä ennakoivien oireiden tunnistaminen ja niihin puuttuminen estävät uudet sairastumisjaksot.
Tämähän on tiedossani ollut jo melko pitkään, mutta viisaudessani olen aika hyvin onnistunut laiminlyömään mielenterveydestäni huolehtimisen! Aika järjettömältä tuntuu taas tässäkin valossa omat touhuilut ja aina vaan viisaammalta päätös lopettaa dokaaminen.
Ehkä tätä kautta konkretisoituu parhaiten se, miten moneen asiaan alkoholin LIIKAkäyttö lopulta liittyy ja vaikuttaa. En ole tajunnut sitä aikaisemmin, tai olen kieltäytynyt tajuamasta ja myöntämästä, että ei se suurin ongelma ole se kännissä sekoileminen, vaan on kyse myös vittu terveydestä. Mielialahäiriön lisäksihän mulla on nivelreuma, joka ei myöskään tykkää alkoholista (eikä esim. kahvista tai röökistä, mutten mä niiden käyttöä pysty lopettamaan). Vähän niinkuin jos olis laktoosi-intolerantikko ja olis vaan pakko saada vetää litratolkulla jäätelöä ja sit sitä kärsis ja piereskelis ja ripulois seuraavat pari päivää. Kun on vaan pakko saada sitä saatanan jäätelöä. Tää on ihan hyvä vertauskuva mulle, koska rakastan jäätelöä melkein yhtä paljon kuin viinaa.
Nyt en taas tiedä uskallanko juoda enää ikinä. Haaveet kosteasta vapusta kaatuu:
KATSO VIDEO ALLA OLEVASTA LINKISTÄ!
http://www.youtube.com/watch?v=K-pKZ8IrTxs&feature=endscreen
LoL vaan kaikille. Tää on omakuva, jonka piirsin joskus. |
Siis oikeasti, olen käynyt päiväkävelyillä, leiponut (banaanikakkua) ekaa kertaa varmaan yli vuoteen, tiskannut kaikki tiskit ilman, että jättäisin ne lillumaan tiskialtaaseen vähintään päiväksi tai odottaisin, että "joku muu" tiskaa ne, siivonnut, järjestellyt huonettani ynnä muuta kotiaskaretta ihan oma-aloitteisesti ja ilolla. Olen ollut luonnollisella tavalla väsynyt ja valmis menemään nukkumaan ennen puolta yötä ja herännyt ennen kello kymmentä ulkoiluttamaan koiraa.
Kauheen hyvä buugie. Ja yhtäkkiä keikkaa pukkaa ja tekemistä riittää muussakin kuin kotiaskareissa. Ihanaa katsoa kalenteria ja olla silleen, että, oho, mullahan onkin tässä kaikenlaista. Ei tarvii edes kattoa telkku.comista mitä ohjelmaa telkkarissa olis tarjolla, kun ei ehdi eikä oikeastaan edes huvita katsoa.
Tässä täytyy nyt huomioida, että ennen reissujani olin maannut sohvalla noin 3 kuukautta melkolailla putkeen. Vähän nyt liioittelen, muttei mulla oikeasti ollut oikein mitään sisältöä tässä elämässä. Sitten noista kotitöistä sellainen, että asun siis kämppiksenä entisen poikaystäväni kanssa ja tässä yhteisasumisessa on aika pitkälti jatkunut sama työnjako, kuin suhteessa, eli mies tekee kaiken ja mä en tee mitään. Oon ollut kyllä ihan naurettavan paska ja laiska tyttöystävä! Ei mikään ihme, että sekin suhde sitten lopulta päättyi.
Täs on Prahasta tälläinen lässy joutsenkuva. |
Se on hyvä, että alkaa muodostua erinäisiä rutiineja, tämän dokaamattomuuden lisäksi.
Noin kaksi vuotta sitten mulla diagnosoitiin toisen rajun masennusjaksoni yhteydessä kaksisuuntainen mielialahäiriö (tyyppi II). Päädyin pitkästä aikaa lueskelemaan aiheesta (wikipediasta) ja löysin joitakin osuvia lausahduksia:
Ainakin Suomessa suuri osa kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä kärsivistä käyttää ajoin liikaa alkoholia, tyypillisesti esiintyy "tuurijuopottelua".
Eipä tarvinne kommentoida, että miten hyvin pitää paikkaansa omassa tapauksessani.
Vaikka herkkyys sairastua olisikin olemassa, on mahdollista että säännöllinen elämänrytmi, unirytmi, päihteiden liikakäytön välttäminen sekä ennakoivien oireiden tunnistaminen ja niihin puuttuminen estävät uudet sairastumisjaksot.
Tämähän on tiedossani ollut jo melko pitkään, mutta viisaudessani olen aika hyvin onnistunut laiminlyömään mielenterveydestäni huolehtimisen! Aika järjettömältä tuntuu taas tässäkin valossa omat touhuilut ja aina vaan viisaammalta päätös lopettaa dokaaminen.
Ehkä tätä kautta konkretisoituu parhaiten se, miten moneen asiaan alkoholin LIIKAkäyttö lopulta liittyy ja vaikuttaa. En ole tajunnut sitä aikaisemmin, tai olen kieltäytynyt tajuamasta ja myöntämästä, että ei se suurin ongelma ole se kännissä sekoileminen, vaan on kyse myös vittu terveydestä. Mielialahäiriön lisäksihän mulla on nivelreuma, joka ei myöskään tykkää alkoholista (eikä esim. kahvista tai röökistä, mutten mä niiden käyttöä pysty lopettamaan). Vähän niinkuin jos olis laktoosi-intolerantikko ja olis vaan pakko saada vetää litratolkulla jäätelöä ja sit sitä kärsis ja piereskelis ja ripulois seuraavat pari päivää. Kun on vaan pakko saada sitä saatanan jäätelöä. Tää on ihan hyvä vertauskuva mulle, koska rakastan jäätelöä melkein yhtä paljon kuin viinaa.
Nyt en taas tiedä uskallanko juoda enää ikinä. Haaveet kosteasta vapusta kaatuu:
KATSO VIDEO ALLA OLEVASTA LINKISTÄ!
http://www.youtube.com/watch?v=K-pKZ8IrTxs&feature=endscreen
Todellakin Mirva, kyse on vittu terveydestä! Mä oon alkanut miettiä samaa. Mä (tai sä eikä kovin moni muukaan) en vaan voi dokata niin paljon tai varsinkaan enemmän kuin muut, koska mun mielenterveys kärsii siitä. Siis mitä helvetin järkeä on dokata ja popsia lääkkeitä suureksi osaksi siitä aiheutuvaan ahdistukseen ja käydä terapiassa selvittelemässä kännisekoilujaan? Jos vaan olis dokaamatta, niin olo paranisi ja mieli kevenisi. Tulis ehkä joskus tehtyä muutakin kuin maattua krapulassa kotona. Voi tsiisus meitä!
VastaaPoistaJoo, ainakin mulle tää dokaamattomuus on toiminu ihan helvetin hyvin. Välil vähän jännittää, muttei tietoakaan minkäänlaisista masennuksen merkeistä. Voin suositella!
VastaaPoista