Helsinki, Gotham City ilman Batmanii. Eräs ystäväni on puhunut jo tovin siitä, että aikoo olla loppuvuoden juomatta. Eilen, maanantaina, tavattiin taas ja tärisytti ja itketti vieläkin viikonlopun juhlallisuudet ja ajattelin että tipattomuus vois tehdä hyvää taas mullekin ja kotimatkalla päätin hypätä samaan kelkkaan. Eli olla taas pari kuukautta juomatta, koska ei siitä dokaamisesta ole viime aikoina ollut oikein mitään hyötyä. On tullut ryypättyä, enkä kesälläkään tunaroinneistani ja morkkiksistani huolimatta sitten kuitenkaan koskaan lopettanut, vaikka aikeissa oli. Pahimmista morkkiksista olen päässyt jo yli enkä oo viime aikoina ihmeemmin törttöillyt ja on ollut ihan hauskaa ja kaikin puolin ok, mutta silti oon ollut aika surullinen, selvinpäinkin vähän, mutta erityisesti humalassa ja krapuloissani. Tää syksy/talvi marraskuu on muutenkin niin raskasta, pimeää ja ankeaa aikaa, että luulen että masentumattomuusmahdollisuudet on paremmat jos pysyttelen selvinpäin. Enitenhän...
Eihän tässä sit kovin kauan mennyt tipattoman lopettamisesta, kun touhu rupes menemään ihan yhtä överiksi ja läävä seksi kuin ennenkin. Tosi paljon oon bailannut ja fiilannut Levikset repee -biisiä, ja erityisesti tota otsikon lainia, kestäen niit morkkiksii ja naureskellen menneille morkkiksille ajattelematta mahdollisia tulevia, ollen muka jotenkin niiden yläpuolella. Ja vitut. Viime viikonlopun jalkapalloleirin jälkimainingeissa päätin, että korkki saa mennä kii. Muistin taas eilen, että mähän olen siis mielisairas, ja aika maanisissa merkeissä on tullut tätä kesää vietettyä. Alkukesästä join ihan maltillisesti ja varovaisestikin, mutta pikku hiljaa varovaisuus on hellittännyt, ote herpaantunut ja lyönnit on alkaneet mennä täysin yli ja kontrolli juomisen suhteen pettänyt täysin. Eilen ikävöin tosi paljon sitä selvää Mirvaa ja nyt se saa sitten tehdä come backin. Luulen, että jokunen muukin on sitä saattanut kaivata. Hävettää aika paljon, just tää,...
On nyt oikeasti aika lässy -olo. Sellainen, että mitä helvettiä mä nyt kirjoittaisin, kun olen nykyään niin seestynyt ja tasapainoinen. Ei paljoo seesteilyt kiinnosta! LoL vaan kaikille. Tää on omakuva, jonka piirsin joskus. Siis oikeasti, olen käynyt päiväkävelyillä, leiponut (banaanikakkua) ekaa kertaa varmaan yli vuoteen, tiskannut kaikki tiskit ilman, että jättäisin ne lillumaan tiskialtaaseen vähintään päiväksi tai odottaisin, että "joku muu" tiskaa ne, siivonnut, järjestellyt huonettani ynnä muuta kotiaskaretta ihan oma-aloitteisesti ja ilolla . Olen ollut luonnollisella tavalla väsynyt ja valmis menemään nukkumaan ennen puolta yötä ja herännyt ennen kello kymmentä ulkoiluttamaan koiraa. Kauheen hyvä buugie. Ja yhtäkkiä keikkaa pukkaa ja tekemistä riittää muussakin kuin kotiaskareissa. Ihanaa katsoa kalenteria ja olla silleen, että, oho, mullahan onkin tässä kaikenlaista . Ei tarvii edes kattoa telkku.comista mitä ohjelmaa telkkarissa olis tarjolla, kun ei eh...
Kommentit
Lähetä kommentti