kevätkiima
Oon taas tässä viime aikoina kaipaillut dokaamista aika paljon. Humalan huumaa, sekoilua ja seksiä. Kevättä rinnassa.
Ihastuttaa ja panetuttaa. Samalla pelottaa ihan vitusti, etten tule saamaan seksiä enää ikinä, enkä pääsemään flirttailuleveliä pidemmälle kenenkään kanssa, jos en dokaa esim. enää ikinä.
Mietin tänä aamuna sitä, että olisi kiinnostavaa lukea joku tilasto tai tutkimus siitä, että kuinka suuri osa kaikista maailman (tai ainakin Suomen) pariskunnista on tavannut humalassa, baarissa, bileissä, työpaikan pikkujouluissa. Tai kuinka monen suhteen ensi sykäys on tapahtunut alkoholin myötävaikutuksena, vaikkei se ensitapaaminen humalanhuuruinen olisi ollutkaan. Väittäisin, että se osuus on melko suuri.
On tosi vaikea kuvitella, että selvinpäin missään olosuhteissa voisi samalla tavalla päätyä tanssimaan hitaita tai pussailemaan, saatika sitten meille tai teille, kuin aamuyöstä humalapäissään melkein missä vaan. Se on vähän surullista. Toisaalta ajatus siitä, että jotain sellaista sensuellia kanssakäymistä pääsisi tapahtumaan selvinpäin, on aika teinimäisen kutkuttava.
En oikein tiedä mitä pitäisi tehdä. Olen niin laiskasti käynyt ulkonakin viime aikoina, että luulen, että kohta olisi aika tehdä jonkinlainen kännisimulaatiokokeilu ja lähteä yöhön käyttäytyen kuten humalassa käyttäytyisi. Teatteritaustasta luulisi olevan hyötyä, mutta on se kynnys aika vitun iso lähteä selvinpäin täytenä ääliönä keltään jossain tanssilattialla ruinaamaan.
Luulen, että joudun vain hyväksymään sen, että tähän projektiin kuuluu myös selibaatti.
Ihastuttaa ja panetuttaa. Samalla pelottaa ihan vitusti, etten tule saamaan seksiä enää ikinä, enkä pääsemään flirttailuleveliä pidemmälle kenenkään kanssa, jos en dokaa esim. enää ikinä.
Mietin tänä aamuna sitä, että olisi kiinnostavaa lukea joku tilasto tai tutkimus siitä, että kuinka suuri osa kaikista maailman (tai ainakin Suomen) pariskunnista on tavannut humalassa, baarissa, bileissä, työpaikan pikkujouluissa. Tai kuinka monen suhteen ensi sykäys on tapahtunut alkoholin myötävaikutuksena, vaikkei se ensitapaaminen humalanhuuruinen olisi ollutkaan. Väittäisin, että se osuus on melko suuri.
On tosi vaikea kuvitella, että selvinpäin missään olosuhteissa voisi samalla tavalla päätyä tanssimaan hitaita tai pussailemaan, saatika sitten meille tai teille, kuin aamuyöstä humalapäissään melkein missä vaan. Se on vähän surullista. Toisaalta ajatus siitä, että jotain sellaista sensuellia kanssakäymistä pääsisi tapahtumaan selvinpäin, on aika teinimäisen kutkuttava.
 |
| suomi.googlepoetics.com |
En oikein tiedä mitä pitäisi tehdä. Olen niin laiskasti käynyt ulkonakin viime aikoina, että luulen, että kohta olisi aika tehdä jonkinlainen kännisimulaatiokokeilu ja lähteä yöhön käyttäytyen kuten humalassa käyttäytyisi. Teatteritaustasta luulisi olevan hyötyä, mutta on se kynnys aika vitun iso lähteä selvinpäin täytenä ääliönä keltään jossain tanssilattialla ruinaamaan.
Luulen, että joudun vain hyväksymään sen, että tähän projektiin kuuluu myös selibaatti.
Itse olen monet kerrat tanssilattialla fiilistellyt veden voimalla, tarvitaan vaan hyvää musaa ja tanssiseuraa! Varmaan auttaa kun lähtee ulos vaan tanssimaan ystävän tai parin kanssa, ja sit antaa asioiden tapahtua. Kaikki uusi vaatii harjoittelua! ;)
VastaaPoistaJa sit, kokeile terveellisiä endorfiinipaukkuja, kuten raakasuklaata! Ja rakkaus ja seksi ja sellaiset tulee kohdalle, kun vaan ympäröit itsesi hyvillä asioilla ja tee sitä mitä rakastat!! Joten ensin huomio omaan onnellisuuteen ja hyvään oloon ja sitten maailmaa tapaamaan!
Niin ja itse tapasin töissä poikakaverini (oli silloisen teatteriseurueen muusikko), ja tutustuttiin hyvin pikkuhiljaa ensin ystävinä, kunnes satuimme olemaan sinkkuja molemmat ja ujojen ensitreffien jälkeen (_mitään_ ei tapahtunut) hän kuitenkin ilmoitti, että tykkää kovasti viettää aikaa kanssani. Tokilla treffeillä pussattiin ekan kerran. Nyt ollaan oltu vuosi yhdessä ja menee ihanasti. Eli ujo teinimeininki rules!!
Lähetän täältä onnellisuutta ja rakkautta!! <3