kännisimulaatiosessiot Sir Oliverissa

Tilaisuus kännisimulaatiokokeiluun tulinkin aika äkkiä, kun kävin heti eilen heilumassa Sir Oliverissa aamukahteen vitun kalliin energiajuoman ja kokiksen voimalla.
On ollut aika pitkä viikko ja loputkin levottomat, yliväsyneet energiat purkautui kivasti karaokemikrofoniin ja kreisijoraamiseen.

Oli aikas hauskaa ja siististi coolia. Ehkä väsymyksen takia oli aika estoton olo ja läppää lensi ja joratutti ihan yhtälailla kuin kännisiä kavereita ja kantiksia. Vedin eka muutaman nössöbiisin, mutta lopuksi myös vanhan kunnon Smells like teen spiritin, jonka aikana "100-vuotiaatkin tuli joraamaan." Laulaminen on ihanaa.

Vaikka laulan karaokea aika paljon, mietin jotenkin aina, että siihen kuuluu se, että on ainakin vähän kännissä. Ajatus täysin selvinpäin laulamisesta tuntui vähän pelottavalta, mutta eilen se toimi. Ehkä jännitti jopa vähemmän kuin yleensä, ja oli jotenkin helpompaa.

Nuorempaa polvea joraamassa.
Noiden takana jorasi myös cool eläkeläispariskunta.

Eilisen illan aikana katosi myös taas lopulta se halu ja himo dokata. Kun pilkun lähestyessä katselin sitä baarin ördäysväestöä olin vain ihan iloinen siitä, että olen selvin päin.
SELVÄNÄ OLEN SYMPPIS.  Nyt on taas niin saatanan symppis ja hyvä fiilis, että se on moro, lähen Tampereelle (huomenna)!

ILO on olo!

EDIT.
Tuli oltua sit vielä tätä seuranneenakin iltana Sir Oliverissa ja kävin ihan pokalla vähän poikailemassa yhtä jäbää röökikopissa!
Ei edennyt juttelua ja niiden (pokasin toista kahdesta jenkkijäbästä) karaokevedossa tanssityttönä fiittaamista pidemmälle, mut silti, jäi sellanen positiivinen ja hyvä fiilis, et voihan sitä mennä "viattomasti" jubailemaan selvänäkin. Wuhuu!