selvänä olen surullinen

Onneks toiseen TissiTyttöön voi aina luottaa ja tänään vihdoinkin sain munaa! Ärhäkkä muna, muttei tahtonut oikein pysyä pystyssä.

Ajattelin avautua nyt vähän syömiseen ja kehossani elämiseen liittyvistä asioista. Sellainen outo juttu on tässä dokaamattomuudessa ollut se, ettei ole oikein ruoka maistunut. Siinä mielessä se on outoa, että viime kesänä, kun ensimmäistä kertaa elämässäni koin samaa, niin ajattelin sen ruokahalun katoamisen johtuvan siitä, että olin dokannut koko kesän niin helvetisti .  Mutta sama meno on jossain määrin jatkunut aika pitkään ja jatkuu nytkin, vaikken dokaakaan. Tää on paska aihe siinä mielessä, että henkilökohtaisestihan vihaan sitä, kun joku selittää, miten "mä en oo syöny tänään ku yhen banaanin" tai jaadijaa, mutta kun on tässä tullut avattua kaikkia muitakin häiriöitä, niin käsitellään nyt vähän tätäkin. Edes lempiruokani jäätelö ei ole uponnut normaaliin tapaan. (En oo viimeisten viiden viikon aikana syönyt edes litraa, vaikka normaalisti menee vähintään litra viikossa.) Mun suhde ruokaan ei ole varmaan koskaan ollut mitenkään neutraali, aika paljon elämä...

Hei tänään mä oon ollut jo viisi viikkoa ilman viinaa! Aika on mennyt aika nopeasti, enkä mä sinänsä ole päiviä laskeskellutkaan, vaan ollut vaan, juomatta. Ja hyvinhän se on mennyt, ei tässä viime päivinä oikein mikään ole muuttunut. Ajoittainen ahdistuskin on vähentynyt, sitä mukaa kun flunssa on hellittänyt. Oon niin kierroksilla, että otti aika koville tajuta, ettei kroppa oikein jaksa mukana, mut ehkä se tästä taas. Tää liittyy tohon alla olevaan kohtaan 4. Kännittömyys kaunistaa. Ajattelin nyt viikkopäivän kunniaksi listata joitain merkillepanemiani TIPATTOMUUDEN POSITIIVISIA VAIKUTUKSIA: 1. Ei pelota.  On kaikenlaista tekemistä ja olen kohdannut viime aikoina niiden tekemisten puitteissa ja muutenkin kaikenlaisia ihmisiä ja kaikenlaisia haasteita, mutten ole aikoihin arkaillut tai hermoillut ylitsepääsemättömällä tavalla. Vaikken muutenkaan yleensä vaikuttaisi pelokkaalta, niin aika usein mä pelkään. Ja jännitän ja hermoilen kaikenmaailman pieniäkin juttuja et...

mut mä tapoin sen Efraim Medina Reyes En ollut aina hyvä hänelle, paremminkin olin kusipää. Rakastin häntä tosi paljon enkä tiennyt, mitä tekisin. Sen sijaan että olisin antanut hänelle sitä mitä tunsin ja olisin täyttänyt hänet karkealla rakkaudellani, tukahdutin sen. Se on jotain sellaista, mitä en tajua vieläkään: hänen rakkautensa tuli minuun helposti, kun taas minun rakkauteni ei virrannut häneen. Luulen, että hänen rakkautensa tukahdutti omani. --- Se, mikä minua ärsyttää on se, etten ole nussinut häntä vielä kahtatuhatta kertaa. Fran on Bibianan kanssa ja hän vaikuttaa todella tyytyväiseltä. Ciro ei usko rakkauteen, hän tekee asiasta aina synkkiä ennustuksia. Luulen että Ciro rakastaa R:ää ja pelkää rakkauttaan (mikä on jotain hyvin viisasta häneltä). --- Naiset rakastavat laskelmoivasti ja siksi he vaikuttavat vulgaareilta. Naisen rakkaus on yhteydessä seksiin, pieniin julmiin valheisiin, törkyyn ja televisioon ja vielä kerran törkyyn. - - Miehet ovat elegantteja s...

Alkoi ahdistaa ihan vitusti eilen se, että kirjoitin siitä ihastumisesta. Ihastuminen on niin ihanaa ja niin kamalaa yhtä aikaa. Haaveilu menee liian pitkälle ja vesittää kaiken mikä todellisuudessa tapahtuu tai voisi tapahtua. Länkytän ylipäätään ihan vitusti liikaa kaikesta, analysoin ja vesitän sillä haaveilulla ne todelliset hetket, joina jotain voisi EHKÄ tapahtua ja joina pitäisi vaan elää täysillä uskaltaa. Oon mä kaikessa länkyttämisessä ja tunnevammailussa ihan yhtä vitun pelle ilman viinaa kuin kännissäkin. Tuntuu, että litistyn kaiken alle ja kaikki on vaan jotenkin liikaa. Mikään ei ole hallinnassa enkä saa otetta mistään, kun kaikki on hyvää ja mahdollista. Pakahdun tässä nyt vaan kaikesta ja ei mistään. Tekisi mieli huutaa ja räjähtää ja räjäyttää ja rikkoa jotain. Sen sijaan imuroin. Mun sydän on ehkä just ton näkönen nyt. En ehkä sittenkään haluaisi olla ihastunut (kehenkään muuhun kuin itseeni),  koska alan pelätä aika paljon sitä, että kohta ...

On ollut aika hektistä tässä viime päivinä, mutta se on tuntunut vaan täydelliseltä. Olen viettänyt paljon aikaa ystävien seurassa ja on tullut kelailtua ja keskusteltua, muttei ole ollut oikein aikaa kirjoitella. Yritän nyt tiivistää jotain tästä täydellisyydestä. Ekakskin olen aika ihastunut yhteen tyyppiin ja se on aika ihanaa. En paljasta siitä sen enempää, kun en oikein tiedä mitä pitäisi tehdä ja leijun vaan kaikessa haaveilussa siitä mitä ehkä voisi alkaa tapahtua. Ihastuminen on niin ihanaa, etten halua, että se loppuu ja vaikka olo onkin periaatteessa aika rohkea, en uskalla riskeerata. Kattellaan ja leijaillaan. Rakkausjuttuu. Sitten mä edelleenkin totuttelen tähän, että mulla on yhtäkkiä aika paljon kaikkea tekemistä, projekteja ja jopa töitä, joista saa palkkaa! Oon ollut vähän shokissa siitä, etten edes muista milloin viimeksi olisin maannut sohvalla edes puolta tuntia ja katsellut telkkarista huttua. Se on ihanaa, vaikka vähän ikävöin lempisarjojani  Toisen...

Tilaisuus kännisimulaatiokokeiluun tulinkin aika äkkiä , kun kävin heti eilen heilumassa Sir Oliverissa aamukahteen vitun kalliin energiajuoman ja kokiksen voimalla. On ollut aika pitkä viikko ja loputkin levottomat, yliväsyneet energiat purkautui kivasti karaokemikrofoniin ja kreisijoraamiseen. Oli aikas hauskaa ja siististi coolia. Ehkä väsymyksen takia oli aika estoton olo ja läppää lensi ja joratutti ihan yhtälailla kuin kännisiä kavereita ja kantiksia. Vedin eka muutaman nössöbiisin, mutta lopuksi myös vanhan kunnon  Smells like teen spirit in, jonka aikana "100-vuotiaatkin tuli joraamaan."  Laulaminen on ihanaa. Vaikka laulan karaokea aika paljon, mietin jotenkin aina, että siihen kuuluu se, että on ainakin vähän kännissä. Ajatus täysin selvinpäin laulamisesta tuntui vähän pelottavalta, mutta eilen se toimi. Ehkä jännitti jopa vähemmän kuin yleensä, ja oli jotenkin helpompaa. Nuorempaa polvea joraamassa. Noiden takana jorasi myös cool eläkeläispariskunta. ...