selvänä olen surullinen

Eihän tässä sit kovin kauan mennyt tipattoman lopettamisesta, kun touhu rupes menemään ihan yhtä överiksi  ja läävä seksi kuin ennenkin. Tosi paljon oon bailannut ja fiilannut  Levikset repee  -biisiä, ja erityisesti tota otsikon lainia, kestäen niit morkkiksii ja naureskellen menneille morkkiksille ajattelematta mahdollisia tulevia, ollen muka jotenkin niiden yläpuolella. Ja vitut. Viime viikonlopun jalkapalloleirin jälkimainingeissa päätin, että korkki saa mennä kii. Muistin taas eilen, että mähän olen siis mielisairas, ja aika maanisissa merkeissä on tullut tätä kesää vietettyä. Alkukesästä join ihan maltillisesti ja varovaisestikin, mutta pikku hiljaa varovaisuus on hellittännyt, ote herpaantunut ja lyönnit on alkaneet mennä täysin yli ja kontrolli juomisen suhteen pettänyt täysin. Eilen ikävöin tosi paljon sitä selvää Mirvaa ja nyt se saa sitten tehdä come backin. Luulen, että jokunen muukin on sitä saattanut kaivata. Hävettää aika paljon, just tää,...

jano on viime aikoina ollut taas aikalailla pohjaton Oon ollut aika liekeissä täst kesästä ja lämmöstä ja potentiaalisesta lemmestä jota valuu vastaan pyöräteillä ja fudiskenttien laidoilla ja puistoissa ja rannoilla ja terasseilla ja baareissa, kauheesti ihanii miehii ja naisii , auringossa iloisii ja flirttailevii. Sit kun näihin elementteihin tai positiivisiin ärsykkeisiin on saanut ympätä vaik erinäisii ilmasen viinan bileitä, niin ei oo ollu kyllä humaltumisella oikein mitään rajoja ja kohtuuden opit on onnistuttu autuaasti unhoittamaan. Eilen mietin et ihan hukkaan menny koko tipattomuusproggis, kun ihan hirveeks perseilyks on alkanu taas mennä. Olen siis parhaillaankin taas darrassa. Hirveää. Ja aika LOLLii tätä tipattomuus-bloggailua ajatellen. Mä en nyt enää oikein tiedä mikä tän kirjoittelun pointti tai joku otsikko on. Yks kaveri, joka taannoin toivoi, että jatkaisin kirjoittamista ehdotti et vaihtaisin blogin nimeks selvänä OLIN surullinen. On siinä...

Yks aika humaltunut jäbä kysyi multa eilen yödösärillä, et Onks sul viinaa? Kun toiseen kertaan vastasin samaan kysymykseen, että sori ei oo, sama kundi päätteli, että  Ai sä et juo?  Sanoin, että juon mä kyllä, mutten kanniskele viinaa messissä. Jäbä hyppäsi bussiinsa ja mä jäin miettimään sitä sen kysymystä tai oletusta, että aika siistiä, jos musta huokuu sellainen viba, edelleen, että mä en muuten viinaa vedä. Koska, siitä huolimatta, että viimeisen viikon aikana olen nauttinut alkoholia jopa neljänä päivänä (en siis nyt sittenkään jatkanut vapun jälkeen tipattomalla linjalla, vaan olen alkanut harjoittaa kohtuutta) , mulla on juomisessani pysynyt joku ei-juomisen mentaliteetti. Eilen oli kyllä tarkoitus mennä esityksen jälkeen suoraan himaan nukkumaan, mutta päädyinkin tuulettumaan auringonlaskuisen Tokoinrannan kautta Om'puun ja Mustaan Härkään ja jopa humaltumaan, mutten edelleenkään mihinkään räkäkänniin , vaikka seurueenani loppuillasta olikin vanha kunnon juoppo...

No nyt lähti SOKKA IRTI! Aikamoisen vaiheilun jälkeen päädyin päättämään tipattomani alkuperäisen suunnitelman mukaisesti lempijuhlaani vappuun . MOI KESÄ! Humaltumisen houkutushan oli valtaisa heti aattohumun alkaessa, mutta pidin pintani melko pitkään, mihin minua myös kannustettiin lukuisilla älä tee sitä -kommenteilla, mutta tein sitten kuitenkin ja sorruin tarjottuun viinilasiin hillityissä ja hallituissa olosuhteissa vappuaaton  (ja nimipäiväni) iltana. Eikä tuntunut missään. Olin ehkä jopa hieman pettynyt siitä, ettei ensisiemaus tuntunut kovinkaan erikoiselta, eivätkä ne pari aattona nautittua viini- ja kuohuviinilasillista nousseet päähän millään lailla. Mun aattojuomat oli, tai niiden piti olla, viinipullollinen simaa + Monster REHAB energy drink. Vappupäivänä join sitten varmaan ainakin 7 alkoholiannosta (n. 12 tunnin sisällä) , humalluin, muttei mennyt överiksi muuta kuin munkkien syömisen osalta. Olen aika iloinen siitä, etten tehnyt juomisestani k...

Oon alkanu haaveilla omasta vauvasta, koska olen tässä viimeisen kuukauden aikana tutustunut niin moniin siisteihin skideihin. Mut kun ei täs nyt oo mitään miestä mailla halmeilla, niin suunnittelen, et voisin odotellessa opiskella luokanopettajaks ja tehdä niin paljon kouluhommia kuin pystyn. Oon koko ajan vaan enemmän ja enemmän liekeissä opehommista ja elämä tuntuu tosi hyvältä edelleenkin just nyt vaikka olenkin päässyt taas vähän väsähtämään. Tänään löysin kans uuden lempibiisin , tai yks kaveri oikeesti vinkkas sen mulle, jota kuuntelen parhaillaan ehkä kahdettakymmenettä kertaa. Tää sopii kivasti näihin lapsekkaisiin ja eläinrakkaisiin tunnelmiin, jotka on valloillaan. Eilen bondailin ekaluokkalaisten kaa aiheesta kissakaverit, mut kyl noi koiratki on ihan mukavii. Täs on mun kissa- ja koirakaverit, jotka tykkää jäätelöstä niinku minäkin. Vappu lähestyy uhkaavasti ja sisko kysyi just että meinaanko jatkaa tipattomuutta ja vastasin joo en haluu lopettaa viel, tuntuu...

En ole oikein jaksanut enkä ehtinyt kirjoitella, mutta pitää nyt taas päivittää näitä mielialoja, kun ovat taas muuttuneet TÄYSIN edellisestä kirjoituksesta. Hektisesti ja hyvin menee! Olen tehnyt aika pitkää päivää koko viime viikon, mutta aikaiset aamut eivät ole juuri haitanneet, kun on ekaa kertaa elämässään saanut tehdä sellaista työtä, jota tehdessä ei joudu miettimään onko siinä mieltä tai onko sillä mitään merkitystä. Haastava ja palkitseva työ tekee aika onnelliseksi. Mitään romanssii ei oo valitettavasti vieläkään ollut (enkä jaksa niistä tai mistään ihastuspaskasta enää lässyttääkään), mutta sain eilisiltana rakkauskirjeen eräältä rakkaalta ystävältäni ja ennen nukahtamista vielä rakkaustekstarin toiselta! Aikamoisia niitä tässä elämässä mulla. ystäviä ja semmosia ystävärakastajia Ja muutenkin aika paljon sitä kauheesti haikailemaani hyvää ja kaunista. Tää kuva ei taas liity mihinkään mut onpahan ihan nätti. Vaikken tässä nyt taas viime päivinä ole it...

Mulla on ollu jotenkin aika surullinen viikonloppu. Mitään ikävää ei ole tapahtunut, päinvastoin, mutta olen ollut yleisesti ottaen tosi poikki aikaisista aamuista, myöhäisistä illoista, pennien venyttämisestä ja kaikesta tekemisestä ja toiveikkuudesta, jolla olen suhtautunut elämääni aurinkoisina ja työntäyteisinä päivinä. Rahat on taas ihan finaalissa, mikä on erityisen turhauttavaa siksi, että olen kuitenkin tehnyt aika paljon duunia viime aikoina. Ansaitsisin nyt sitä rahaa, että voisin syödä muutakin kuin Nalle-pikakaurapuuroa ja kananmunia, joita niitäkään ei ole enää kuin kaksi jäljellä, ja juoda edes sitä limpparia. Aurinkoa ei ole myöskään näkynyt muutamaan päivään ja tuntuu vaan etten jaksa olla onnellinen. Tai edes iloinen. Tahtoisin lähinnä kuunnella CMX:ää ja itkeä, muttei oikein paukut riitä siihenkään. Viime yönä mietin, että elämä on vain kasa odotuksia ja pettymyksiä, jotka niitä väistämättä seuraavat. Mietin, että tarvitsisin tähän rinnalle jonkun valaistumis...