selvänä olen surullinen

Onneks toiseen TissiTyttöön voi aina luottaa ja tänään vihdoinkin sain munaa! Ärhäkkä muna, muttei tahtonut oikein pysyä pystyssä.

Ajattelin avautua nyt vähän syömiseen ja kehossani elämiseen liittyvistä asioista. Sellainen outo juttu on tässä dokaamattomuudessa ollut se, ettei ole oikein ruoka maistunut. Siinä mielessä se on outoa, että viime kesänä, kun ensimmäistä kertaa elämässäni koin samaa, niin ajattelin sen ruokahalun katoamisen johtuvan siitä, että olin dokannut koko kesän niin helvetisti .  Mutta sama meno on jossain määrin jatkunut aika pitkään ja jatkuu nytkin, vaikken dokaakaan. Tää on paska aihe siinä mielessä, että henkilökohtaisestihan vihaan sitä, kun joku selittää, miten "mä en oo syöny tänään ku yhen banaanin" tai jaadijaa, mutta kun on tässä tullut avattua kaikkia muitakin häiriöitä, niin käsitellään nyt vähän tätäkin. Edes lempiruokani jäätelö ei ole uponnut normaaliin tapaan. (En oo viimeisten viiden viikon aikana syönyt edes litraa, vaikka normaalisti menee vähintään litra viikossa.) Mun suhde ruokaan ei ole varmaan koskaan ollut mitenkään neutraali, aika paljon elämä...

Hei tänään mä oon ollut jo viisi viikkoa ilman viinaa! Aika on mennyt aika nopeasti, enkä mä sinänsä ole päiviä laskeskellutkaan, vaan ollut vaan, juomatta. Ja hyvinhän se on mennyt, ei tässä viime päivinä oikein mikään ole muuttunut. Ajoittainen ahdistuskin on vähentynyt, sitä mukaa kun flunssa on hellittänyt. Oon niin kierroksilla, että otti aika koville tajuta, ettei kroppa oikein jaksa mukana, mut ehkä se tästä taas. Tää liittyy tohon alla olevaan kohtaan 4. Kännittömyys kaunistaa. Ajattelin nyt viikkopäivän kunniaksi listata joitain merkillepanemiani TIPATTOMUUDEN POSITIIVISIA VAIKUTUKSIA: 1. Ei pelota.  On kaikenlaista tekemistä ja olen kohdannut viime aikoina niiden tekemisten puitteissa ja muutenkin kaikenlaisia ihmisiä ja kaikenlaisia haasteita, mutten ole aikoihin arkaillut tai hermoillut ylitsepääsemättömällä tavalla. Vaikken muutenkaan yleensä vaikuttaisi pelokkaalta, niin aika usein mä pelkään. Ja jännitän ja hermoilen kaikenmaailman pieniäkin juttuja et...

mut mä tapoin sen Efraim Medina Reyes En ollut aina hyvä hänelle, paremminkin olin kusipää. Rakastin häntä tosi paljon enkä tiennyt, mitä tekisin. Sen sijaan että olisin antanut hänelle sitä mitä tunsin ja olisin täyttänyt hänet karkealla rakkaudellani, tukahdutin sen. Se on jotain sellaista, mitä en tajua vieläkään: hänen rakkautensa tuli minuun helposti, kun taas minun rakkauteni ei virrannut häneen. Luulen, että hänen rakkautensa tukahdutti omani. --- Se, mikä minua ärsyttää on se, etten ole nussinut häntä vielä kahtatuhatta kertaa. Fran on Bibianan kanssa ja hän vaikuttaa todella tyytyväiseltä. Ciro ei usko rakkauteen, hän tekee asiasta aina synkkiä ennustuksia. Luulen että Ciro rakastaa R:ää ja pelkää rakkauttaan (mikä on jotain hyvin viisasta häneltä). --- Naiset rakastavat laskelmoivasti ja siksi he vaikuttavat vulgaareilta. Naisen rakkaus on yhteydessä seksiin, pieniin julmiin valheisiin, törkyyn ja televisioon ja vielä kerran törkyyn. - - Miehet ovat elegantteja s...

Alkoi ahdistaa ihan vitusti eilen se, että kirjoitin siitä ihastumisesta. Ihastuminen on niin ihanaa ja niin kamalaa yhtä aikaa. Haaveilu menee liian pitkälle ja vesittää kaiken mikä todellisuudessa tapahtuu tai voisi tapahtua. Länkytän ylipäätään ihan vitusti liikaa kaikesta, analysoin ja vesitän sillä haaveilulla ne todelliset hetket, joina jotain voisi EHKÄ tapahtua ja joina pitäisi vaan elää täysillä uskaltaa. Oon mä kaikessa länkyttämisessä ja tunnevammailussa ihan yhtä vitun pelle ilman viinaa kuin kännissäkin. Tuntuu, että litistyn kaiken alle ja kaikki on vaan jotenkin liikaa. Mikään ei ole hallinnassa enkä saa otetta mistään, kun kaikki on hyvää ja mahdollista. Pakahdun tässä nyt vaan kaikesta ja ei mistään. Tekisi mieli huutaa ja räjähtää ja räjäyttää ja rikkoa jotain. Sen sijaan imuroin. Mun sydän on ehkä just ton näkönen nyt. En ehkä sittenkään haluaisi olla ihastunut (kehenkään muuhun kuin itseeni),  koska alan pelätä aika paljon sitä, että kohta ...

On ollut aika hektistä tässä viime päivinä, mutta se on tuntunut vaan täydelliseltä. Olen viettänyt paljon aikaa ystävien seurassa ja on tullut kelailtua ja keskusteltua, muttei ole ollut oikein aikaa kirjoitella. Yritän nyt tiivistää jotain tästä täydellisyydestä. Ekakskin olen aika ihastunut yhteen tyyppiin ja se on aika ihanaa. En paljasta siitä sen enempää, kun en oikein tiedä mitä pitäisi tehdä ja leijun vaan kaikessa haaveilussa siitä mitä ehkä voisi alkaa tapahtua. Ihastuminen on niin ihanaa, etten halua, että se loppuu ja vaikka olo onkin periaatteessa aika rohkea, en uskalla riskeerata. Kattellaan ja leijaillaan. Rakkausjuttuu. Sitten mä edelleenkin totuttelen tähän, että mulla on yhtäkkiä aika paljon kaikkea tekemistä, projekteja ja jopa töitä, joista saa palkkaa! Oon ollut vähän shokissa siitä, etten edes muista milloin viimeksi olisin maannut sohvalla edes puolta tuntia ja katsellut telkkarista huttua. Se on ihanaa, vaikka vähän ikävöin lempisarjojani  Toisen...

Tilaisuus kännisimulaatiokokeiluun tulinkin aika äkkiä , kun kävin heti eilen heilumassa Sir Oliverissa aamukahteen vitun kalliin energiajuoman ja kokiksen voimalla. On ollut aika pitkä viikko ja loputkin levottomat, yliväsyneet energiat purkautui kivasti karaokemikrofoniin ja kreisijoraamiseen. Oli aikas hauskaa ja siististi coolia. Ehkä väsymyksen takia oli aika estoton olo ja läppää lensi ja joratutti ihan yhtälailla kuin kännisiä kavereita ja kantiksia. Vedin eka muutaman nössöbiisin, mutta lopuksi myös vanhan kunnon  Smells like teen spirit in, jonka aikana "100-vuotiaatkin tuli joraamaan."  Laulaminen on ihanaa. Vaikka laulan karaokea aika paljon, mietin jotenkin aina, että siihen kuuluu se, että on ainakin vähän kännissä. Ajatus täysin selvinpäin laulamisesta tuntui vähän pelottavalta, mutta eilen se toimi. Ehkä jännitti jopa vähemmän kuin yleensä, ja oli jotenkin helpompaa. Nuorempaa polvea joraamassa. Noiden takana jorasi myös cool eläkeläispariskunta. ...

Oon taas tässä viime aikoina kaipaillut dokaamista aika paljon. Humalan huumaa, sekoilua ja seksiä. Kevättä rinnassa. Ihastuttaa ja panetuttaa. S amalla pelottaa ihan vitusti, etten tule saamaan seksiä enää ikinä, enkä pääsemään flirttailuleveliä pidemmälle kenenkään kanssa, jos en dokaa esim. enää ikinä. Mietin tänä aamuna sitä, että olisi kiinnostavaa lukea joku tilasto tai tutkimus siitä, että kuinka suuri osa kaikista maailman (tai ainakin Suomen) pariskunnista on tavannut humalassa, baarissa, bileissä, työpaikan pikkujouluissa. Tai kuinka monen suhteen ensi sykäys on tapahtunut alkoholin myötävaikutuksena, vaikkei se ensitapaaminen humalanhuuruinen olisi ollutkaan. Väittäisin, että se osuus on melko suuri. On tosi vaikea kuvitella, että selvinpäin missään olosuhteissa voisi samalla tavalla päätyä tanssimaan hitaita tai pussailemaan, saatika sitten meille tai teille , kuin aamuyöstä humalapäissään melkein missä vaan. Se on vähän surullista. Toisaalta ajatus siitä, että jotain ...

While visiting Prague last week I promised to a Czech friend of mine that I would write something about this project in English too, so here you go! It feels very different and kind of weird to change the language but I'll do my best to sum some essentials up. The point of this blog is that I quit drinking , now 3 weeks and 2 days ago . The reason for me to quit was the realisation of how big of a problem drinking actually is to me. And has been for roughly 10 years, more or less. I had had doubts about it but I never really wanted to admit the  problem and wanted to keep on getting drunk as often as I could, as I've always loved to be drunk so much! And I've been mostly happy drunk , but it was when I discovered that I was unhappy while being sober (hence the name of the blog, selvänä olen surullinen/ sober I'm sad) I felt a big, sudden and clear need to change that. To change the habit of 'drinking yourself happy' which hadn't always worked for m...

suomi.googlepoetics.com

On nyt oikeasti aika lässy -olo. Sellainen, että mitä helvettiä mä nyt kirjoittaisin, kun olen nykyään niin seestynyt ja tasapainoinen. Ei paljoo seesteilyt kiinnosta! LoL vaan kaikille. Tää on omakuva, jonka piirsin joskus. Siis oikeasti, olen käynyt päiväkävelyillä, leiponut (banaanikakkua) ekaa kertaa varmaan yli vuoteen, tiskannut kaikki tiskit ilman, että jättäisin ne lillumaan tiskialtaaseen vähintään päiväksi tai odottaisin, että "joku muu" tiskaa ne, siivonnut, järjestellyt huonettani ynnä muuta kotiaskaretta ihan oma-aloitteisesti ja ilolla . Olen ollut luonnollisella tavalla väsynyt ja valmis menemään nukkumaan ennen puolta yötä ja herännyt ennen kello kymmentä ulkoiluttamaan koiraa. Kauheen hyvä buugie. Ja yhtäkkiä keikkaa pukkaa ja tekemistä riittää muussakin kuin kotiaskareissa. Ihanaa katsoa kalenteria ja olla silleen, että, oho, mullahan onkin tässä kaikenlaista . Ei tarvii edes kattoa telkku.comista mitä ohjelmaa telkkarissa olis tarjolla, kun ei eh...

https://soundcloud.com/antonhammer/brian-emo-rakkaus-voittaa Olen nyt luupannut tätä biisiä päivän putkeen. Samastun. Kyl se rakkaus vaan voittaa vaikkei aina tunnu siltä tai jaksa uskoa. Ei mullakaan mitään sellasia rakkausjuttuja oo tässä ollut, mutta itsensä rakastamis-projekti etenee aika hyvin. Olo on vaan hyvä ja eilen pojat oli silleen, että näytätpä elinvoimaiselta ja hyvältä (tai jotain sellasta mistä punastuin vähän) ja olin et wuhuu, siltä kyllä tuntuukin. Eilen illalla mietin kaikkia hyviä dokaussessiota, sellaisia iltoja, joina on tavannut uusia tai vanhoja tuttavuuksia, käynyt hyviä keskusteluja, tanssinut ja hölmöillyt, ehkä pussaillut vähän jonkun kivan kanssa ja jatkanut aamuun asti ja muistanut kaiken ja viettänyt porukalla leppoisaa darrapäivää, joina on ehkä itkeskelty vähän, vaikka kaikki on ollut hyvin. Sellaisia kaipaan. En ole oikein jaksanut rymytä yömyöhään saatika aamuun asti ilman alkoholin tuomaa energiaa ja ollut kaikesta hyvästä huolimatt...

Aaah, vähän on jo ikävä Prahan kevättä . Saa odotella varmaan pari kuukautta, että täällä olisi yhtä lämmin. Mutten valita vaikka lunta saatana sataa. Keikkaa pukkaa ja töitä joista saa palkkaa, niin ei haittaa vaikka tili menikin tyhjäksi. Oikeastaan mulla on ihan helvetin hyvä meininki päällä ja varastossa energiaa kevätauringosta. Praha <3 En nyt tiedä miten kirjoittaa kuluneen viikon tapahtumista, kun niitä on niin paljon! Teki erittäin hyvää irtautua sohvasta, telkkarista, tetriksestä, Facebookista ja tästä blogistakin. Päällimmäisenä on ikävä siskonpetiä, oli omituista (vaikka ihan ihanaakin) päästä omaan sänkyyn ja nukkua yksin, kun on viimeiset 7 yötä jakanut sängyn vähintään yhden ystävän kanssa, Kalliossa, Berliinissä ja Prahassa. Ei ole hyvä ihmisen yksin olla. Pitänee nyt ainakin yrittää keskittyä juomisesta jauhamiseen, sehän tässä blogissa on ollut pointtina. Asiasta ja lopettamisestani tuli jauhettua reissussa aika paljon, mutta kuitenkin enemmän kaikest...