hänen suurin haaveensa on nukkua jonkun kanssa

Sitten dokaamisesta ja miehistä, seurustelusuhteista ja seksistä.

Olen seurustellut kaksi kertaa. Ensimmäisen poikaystäväni iskin kännipäissäni Beefistä.
Beefin tapahtumia edelsi huikea tyttöjen ilta, jonka aikana olin kumonnut kahden tyttö-ystäväni kanssa yhteensä 3 litraa punaviiniä ja jauhanut tuntitolkulla siitä kuinka minulle pitää löytää mies jolla ratsastaa. (Tytöt olivat hieman järkyttyneitä siitä, etten ollut koskaan ollut päällä.) 

Kun päästiin Beefiin, yksi tyttöjoukostamme oli poissa, lähtenyt kotiin oksentamaan. Näin heti baaritiskillä kundin, juteltiin jotain ja dokailtiin lisää, menin sen luo yöksi ja pantiin ja alettiin tapailla ja jossain vaiheessa seurustella ja ajattelin aina, ettei tästä voi tulla mitään, koska kaikki alkoi niin kuin alkoi. Eikä siitä pitemmän päälle sitten tullutkaan.

Toisaalta jälkikäteen olen muistellut tätä tyttöjen iltaa, sen tavoitteellisuutta ja siinä onnistumista lämmöllä. Joskus minuakin onnistaa. Tai onnisti. Kerran.

Toisen ja tähän asti viimeisen poikaystäväni tapasin töissä ja selvinpäin. Tai näin hänet siellä, mutten tietenkään uskaltanut lähestyä selvinpäin. Olin sitten myöhemmin yhteisen ystävämme tupareissa, täysi känni päällä, kun keksittiin ystäväni kanssa, että voisin pyytää tätä kundia treffeille Facebookin välityksellä. Niin tein ja hän sanoi joo ja tavattiin ehkä kuukautta myöhemmin, baarissa tietysti ja vedettiin hirveät kännit ja mentiin mun luo panemaan. Ja siitä se sitten lähti eikä siitäkään sitten loppupeleissä tullut mitään.

Olen selvinpäin jopa aika pidättyväinen ja estoinen ihminen, vaikka sitä ei moni aina usko. Ehkä siksi, että olen niin usein niin kännissä ja siksi vapautunut ja estoton keskustelija ja hulluttelija.
 "Mirva aina siellä missä paras meno."
Eikä siinä mitään, jos en kokisi voivani lunastaa tätä väittämää ainoastaan enemmän tai vähemmän kännipäissäni.

Ehkä surullisinta tässä on se, että ennen kaikkea estot jylläävät suhteissa miehiin ja seksiin. Nämä kaksi entistä poikaystävääni ovat ehkä ainoat niistä kymmenistä miehistä, joiden kanssa olen maannut, joiden kanssa olen maannut (myös) selvin päin.

En sinänsä vastusta yhden illan juttuja, harvemmin sitä on kuitenkaan tullut lähdettyä täysin tuntemattoman matkaan (ja onhan se känninenkin seksi sentään seksiä), mutta vaikeahan sitä on kuvitella, että selvänä päätyisi ensi kohtaamiselta toisen sänkyyn.

Muutenkaan (eli jos ei ajatella pelkästään seksiä, vaan vaikka jotain ihastumista ja deittailua ja romantiikkaa ja sellaista) ei ole syytä ihmetellä miksei miesrintamalla ole oikein onnistanut, kun läpi aikuisen elämäni olen lähestynyt vastakkaista sukupuolta pääasiassa kännissä. Nyt en sitten varmaan hetkeen lähesty ollenkaan. Eli
miehet, voitte huokaista helpotuksesta!
En oo tulossa ehottelee!

Lisäsin nyt vielä tähän tällaisen viekoittelevan kännikuvan viime kesältä,
niin saatte paremman käsityksen siitä missä kuosissa ne mun tekemät aloitteet yleensä tapahtuvat. <3