ilouutisista ja epäilyksistä
Sain tänään mummiltani tekstiviestin:
Vastasin:
Mummi tähän:
Mummot tietää aika usein aika hyvin kaikki asiat. Enkä ihmettele, että hänkin suhtautui hieman varauksella ajatukseen, että olisin kokonaisen vuoden juomatta.
(en tiedä yhtään mistä se sen vuoden oli keksinyt)
Itsekin olen miettinyt, no alunperin sitä, että tipaton kuukausi ei omassa tapauksessa riitä mitenkään, eikä muuta mitään ja koko ajan enemmän myös sitä, että miksi sitä vappuunkaan tätä juomattomuutta lopettaisi. Yksi tärkeä havainto kun on ollut se, että mun täytyy lopettaa juominen kokonaan, jotta voisin oppia ottamaan kohtuudella. Tämä liittyy olennaisesti siihen, että olen monessa mielessä "kaikki tai ei mitään" tyyppinen henkilö.
Ja tässä tapauksessa joku tipaton tammikuu -ratkaisu olisi aikalailla ei mitään. (vaikka ehtiihän sitä omassa keskivertokuukaudessakin aika paljon tintata)
Täytyy nyt huomioida, että tipattomuuttani on kestänyt tähän mennessä viikko ja kaksi päivää. Ja olen aivan hurmioitunut loistavasta menestyksestäni. Ehkä hieman turhan aikaisin, mutta toisaalta, jos se fiilis on koko ajan parempi, niin uskon siihen, että tämä projekti tulee onnistumaan, jopa yli odotusten, ja voin olla juomatta sen vapun ylikin. Toivon niin.
Odotan aika paljon jotain vapun hulinoiden kaltaisia mega-bileitä, joissa pääsisin testaamaan kisakestävyyttäni selvinpäin. Sitä, pystynkö kreisibailaamaan ilman, että vedät hirveät perseet.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Vaikka olenkin saanut paljon kannustavaa palautetta tästä kaikesta yrittämisestä (muiltakin kuin mummoltani), olen myös kohdannut hyvin epäuskoista naureskelua.
Vähintään sen tyylistä kommentointia, että vappuna sitten räjähtääkin varmaan oikein kunnolla sokka irti,
Enkä yhtään ihmettele, olenhan itsekin aika pitkään mm. vastustanut ajatusta tipattomasta tammikuusta, ajatellut ja ääneenkin pauhannut siitä, kuinka rakastan dokaamista niin paljon, etten halua lähteä mukaan siihen hömpötykseen ja itsensä huijaamiseen. Varsinkaan siksi, että oma syntymäpäivä sattuu olemaan tammikuussa ja pitäähän sitä aina vähintään muutamaan otteeseen juhlia. Viime tammikuussa taisin juhlistaa syntymäpäivääni ainakin viitenä eri päivänä, dokaten tietysti.
Myönnän alkoholiongelmani myös siinä mielessä, etten todellakaan ole koskaan tukenut yhtäkään ystävääni heidän tipattomissaan. Päinvastoin. Esittänyt (varsinkin kännipäissäni) epäileviä kysymyksiä, kuten "onks sul nyt muka oikeesti hauskaa?" Sori kaverit.
Mutta näin se mieli vaan yhtäkkiä muuttuu ja kirkastuu ja olen ihan kiitollinen saamistani epäuskoisistakin kommenteista, koska ne saavat minut haluamaan näyttää kaikille epäilijöille, että
PYSTYN TÄHÄN, olemaan ja elämään ja juhlimaan muiden mukana ilman viinaa.
"Kuulin ilouutisen, olet luvannut pitää tipattoman, vuoden, hienoa toivottavasti pitää ainakin jonkun aikaa!"
Vastasin:
"Ai että oikein vuoden? Vappuun asti ajattelin olla juomatta ainakin, ehkä kauemminkin."
Mummi tähän:
"Hyvä sekin. Ja sen jälkeen kohtuudella."
Mummot tietää aika usein aika hyvin kaikki asiat. Enkä ihmettele, että hänkin suhtautui hieman varauksella ajatukseen, että olisin kokonaisen vuoden juomatta.
(en tiedä yhtään mistä se sen vuoden oli keksinyt)
Itsekin olen miettinyt, no alunperin sitä, että tipaton kuukausi ei omassa tapauksessa riitä mitenkään, eikä muuta mitään ja koko ajan enemmän myös sitä, että miksi sitä vappuunkaan tätä juomattomuutta lopettaisi. Yksi tärkeä havainto kun on ollut se, että mun täytyy lopettaa juominen kokonaan, jotta voisin oppia ottamaan kohtuudella. Tämä liittyy olennaisesti siihen, että olen monessa mielessä "kaikki tai ei mitään" tyyppinen henkilö.
Ja tässä tapauksessa joku tipaton tammikuu -ratkaisu olisi aikalailla ei mitään. (vaikka ehtiihän sitä omassa keskivertokuukaudessakin aika paljon tintata)
Täytyy nyt huomioida, että tipattomuuttani on kestänyt tähän mennessä viikko ja kaksi päivää. Ja olen aivan hurmioitunut loistavasta menestyksestäni. Ehkä hieman turhan aikaisin, mutta toisaalta, jos se fiilis on koko ajan parempi, niin uskon siihen, että tämä projekti tulee onnistumaan, jopa yli odotusten, ja voin olla juomatta sen vapun ylikin. Toivon niin.
Odotan aika paljon jotain vapun hulinoiden kaltaisia mega-bileitä, joissa pääsisin testaamaan kisakestävyyttäni selvinpäin. Sitä, pystynkö kreisibailaamaan ilman, että vedät hirveät perseet.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Vaikka olenkin saanut paljon kannustavaa palautetta tästä kaikesta yrittämisestä (muiltakin kuin mummoltani), olen myös kohdannut hyvin epäuskoista naureskelua.
Vähintään sen tyylistä kommentointia, että vappuna sitten räjähtääkin varmaan oikein kunnolla sokka irti,
mutta myös epäuskoista suhtautumista ylipäätään koko tähän projektiini.
Enkä yhtään ihmettele, olenhan itsekin aika pitkään mm. vastustanut ajatusta tipattomasta tammikuusta, ajatellut ja ääneenkin pauhannut siitä, kuinka rakastan dokaamista niin paljon, etten halua lähteä mukaan siihen hömpötykseen ja itsensä huijaamiseen. Varsinkaan siksi, että oma syntymäpäivä sattuu olemaan tammikuussa ja pitäähän sitä aina vähintään muutamaan otteeseen juhlia. Viime tammikuussa taisin juhlistaa syntymäpäivääni ainakin viitenä eri päivänä, dokaten tietysti.
Myönnän alkoholiongelmani myös siinä mielessä, etten todellakaan ole koskaan tukenut yhtäkään ystävääni heidän tipattomissaan. Päinvastoin. Esittänyt (varsinkin kännipäissäni) epäileviä kysymyksiä, kuten "onks sul nyt muka oikeesti hauskaa?" Sori kaverit.
Mutta näin se mieli vaan yhtäkkiä muuttuu ja kirkastuu ja olen ihan kiitollinen saamistani epäuskoisistakin kommenteista, koska ne saavat minut haluamaan näyttää kaikille epäilijöille, että
PYSTYN TÄHÄN, olemaan ja elämään ja juhlimaan muiden mukana ilman viinaa.
Jotenkin oon aina omissa projekteissa ja päätöksissä huomannu, että kun oikeasti tiedän mitä haluan, niin noi epäilevät ja ironisennihkeät kommentit vaan kannustaa näyttämään et repikää siitä, mä pystyn tähän!! Suomi on alkoholiongelmaisten "luvattu maa" aika ikävässä mielessä, musta tuntuu että alkoholilla läträäminen on jotenkin tosi coolia lähes kaikissa piireissä... Mutta meitä onnellisia ja hulluja ilman viinaa juhlijoita on olemassa, se on mahdollista!!! ;) Ja hyvä affirmaatio lopussa! Sä todellakin pystyt tähän. :)
VastaaPoista