vielä vähän miehistä ja yrittämisestä

Mietin jo ennen tämän tipattoman aloittamista, että lopetan kaiken yrittämisen miesten suhteen. Se oli itseasiassa uudenvuoden lupaukseni. Vaikken muuten olisi kovinkaan aloitteellinen, niin hyvin usein humalapäissään on tullut yritettyä milloin ketäkin ja monin tökeröin keinoin ja sanakääntein. Tai mitä nyt niistä tilanteista muistan, niin tuskin se kovin hurmaavaa on koskaan ollut.

Tai vaikkei edes yritettyä, niin ainakin on tullut ihastuttua ja eläteltyä kaikenlaisia kuvitelmia siitä, kuinka joku josta olen kiinnostunut olisi kiinnostunut minusta. Ja takkiin on tullut sitten yleensä aina. Tai aina. Ennemmin tai myöhemmin. Ja eräänkin epätoivoisen yhdenillan jutun seurauksena tuli konkreettisesti turpaankin. (Tuore musta silmäni ei ole seurausta siitä yöstä, sen jäljet jäivät "vain" psyykkisiksi.)


Eihän se yrittämättömyyspäätös kuitenkaan pitänyt, vaan olen itsetuntoani uhmaten jatkanut samaa epätoivoista yrittämistä vuodenvaihteen jälkeenkin. Kännitekstareita ja -puheluita on lennellyt öiden pikkutunteina melko älyttömillekin tahoille ja krapulapäissäni olen miettinyt, että olisipa puhelimeen (ja Facebookkiinkin) joku kehitellyt jonkunlaisen alkolukon.

Tänään kun tätä taas mietiskelin, niin tajusin, ettei mitään alkolukkoja tarvita. Jos se humalan provosoima viestittelykäyttäytyminen on ongelma, niin siihen on helppo ratkaisu -
lopeta se dokaaminen! Turhan kauan kesti tämänkin ratkaisun tajuamisessa, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Gublerin (kuva alla) lisäksi oon ollut viimeaikoina ihastunut Karri Koiraan, jonka musiikin lisäksi oon fanittanut ja kuunnellut tosi paljon Ruudolfia, jolla on tosi paljon biisejä, joissa se kertoo et se on streittari. Aluksi kun aloin kuunnella niitä biisejä, mua ärsytti, että se ylpeilee sillä et se ei dokaa
(Siis mä oon Ruudolffi, herään ilman darraa ja ilman morkkist
Mä en dokaa ja hyväst syystä, ei tarvii sekoiluja anteeks pyytää.)
ja on vielä joku superonnellinen uskis. (Mulla ei ole mitään uskovaisia vastaan, päin vastoin, olisi ihanaa uskoa johonkin.)
Kaikki tyylillään, ajattelin, ja niiden keikallakin vedin siskoni kanssa hirveet perseet. Mutta nyt mietin, että ehkä myös se Rudyn streittaribiisien kuunteleminen on tehnyt mulle hyvää ja alitajuisesti osaltaan vaikuttanut päätökseeni luopua rakkaasta harrastuksestani dokaamisesta.



Täs on kuva Matthew Gray Gublerista, johon oon ollu ihastunu jo aika pitkään. Se on sellainen turvallinen kohde.
Se on niin ihana ja kiltti ja kaukainen, ettei se voi koskaan satuttaa tai torjua mua.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

kohtuus kaikessa - mitä se on

elää

mitäpä jos