selvänä olen surullinen

Olen melko kauan juonut itseäni toistuvasti tolkuttomaan humalaan pääasiassa siksi, että selvänä olen surullinen. Rakastan olla kännissä, se on ihana ja vapauttava, kaikki estot poistava olotila, jonka usein toivon olevan aina vallitseva.

Pitkään ajattelin, ettei minulla ole alkoholiongelmaa, koska en koskaan juo suruuni, aina vain ilooni. LOL.

Tasan viikko sitten sunnuntaina, kun peilistä katsoivat itkusta turvonneet silmät, joista toinen tätä iltaa edeltäneiden bileiden jäljiltä lisäksi musta ja kulmasta tikattu, tajusin ja myönsin itselleni, että se ei ole totta.

Tältä se humalassa osumaa ottanut silmä näytti.

Ei ole totta, ettenkö joisi suruuni, päinvastoin. En ole se onnellinen ja positiivinen, hauska ja kanssaihmisiä viihdyttävä ihminen, joka joskus kuvittelen olevani tai, joka joskus (humalapäissäni useinkin) olen ehkä ollutkin.

Tahdon sen onnellisen ihmisen takaisin, ja tahdon sen selvänä. Siksi olen päättänyt, ensimmäistä kertaa elämässäni, viettää tipatonta ainakin tulevaan vappuun asti. Ehkä kauemminkin, jos tosiaan onnistun tavoitteessani olla onnellinen ja sosiaalisesti osallistuva myös selvinpäin. Tai varsinkin, jos en vielä vappuun mennessä onnistu.



Kommentit

  1. Uskomatonta! Tasan jokainen mainitsemasi asia on todellista myös omassa elämässäni, silmää ja sukupuolta lukuunottamatta. Lykkyä!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

kohtuus kaikessa - mitä se on

elää

mitäpä jos